a global health and development research group
The project team Prof Meri koivusalo, Mikko Perkio, Benta Mbare, and Arseniy Svynarenko published a new open access article on globalization and platformwork:
Koivusalo, M., Svynarenko, A., Mbare, B. et al. Globalization, platform work, and wellbeing—a comparative study of Uber drivers in three cities: London, Helsinki, and St Petersburg. Global Health 20, 18 (2024). https://doi.org/10.1186/s12992-024-01021-3
You can download the full text here.
The Guide for safer and more secured food courier work aims to help platform-based food delivery workers to be protected better against occupational and employment-related risks at work. In addition to major safety issues, this guide informs on the basics of social protection and issues that can enhance well-being in courier work, particularly from migrant workers’ point of view. The recommendations are based on the ORIFODY research project and other relevant research.
Feedback and improvements on the guide to mikko.perkio(at)tuni.fi
Tutkimushanke selvitti ruokajakelutyön koettuja riskejä erilaisissa toimintaympäristöissä.
Hankkeen johtaja Mikko Perkiö on huolissaan siitä, kuinka työmarkkinoiden syrjäyttävät käytännöt kasaantuvat maahanmuuttajille. Määräaikaisella oleskeluluvalla toimiva maahanmuuttaja on pääosin suomalaisen sosiaaliturvan ulkopuolella. Moni alustatyöläinen on lisäksi itsensä työllistäjä, jolla on heikko asema suhteessa sosiaaliturvaan. Kaikkein heikoimmassa asemassa ovat ne ruokalähetit, joilla ei ole omaa tiliä alustalla. He tekevät työtä jollekin alustalle rekisteröityneelle henkilölle. Tällöin jaetaan osiin jo muutoin matalaa palkkiota.
– Näin ’itsensä työllistävän yrittäjän vapauden’ varjolla syntyy toiset työmarkkinat, joiden taso kulujen vähentämisen jälkeen on usein minipalkkojen alapuolella. Mutta toistaiseksi tämä on mahdollista. Kuitenkaan määräaikaisella oleskeluluvalla olevalla ei ole edes mahdollista ryhtyä yrittäjäksi ja vakuuttaa itseään yrittäjän sosiaaliturvan kautta. Pohjimmaisena ruokalähettityössä ovat vailla oleskelulupaa olevat, jotka tekevät työtä rekisterien ulottumattomissa. Näin epävirallinen työ, josta on haluttu eroon, tulee osa suomalaista arkea, harmittelee Perkiö.
Hankkeen tutkija Benta Mbare toteaa alustojen ruokalähettien työhön liittyvän kaltoinkohtelua ja jopa rasismia.
– Lisäksi yksinkertainen alustatyö voi olla turhauttavaa korkeasti koulutetuille maahanmuuttajille, koska siinä työssä ei pääse käyttämään omaa erityisosaamistaan, lisää väitöskirjatutkija Mbare.
Työsuojelurahaston ja Tampereen yliopiston tutkimushankkeessa haastateltiin 10 ruokalähettiä, 10 tuotekeräilijää tai kuljetustyöntekijää sekä 11 esimiestä tai yrittäjää vähittäiskaupassa, kuljetuksessa, henkilöstövuokrauksessa. Heistä 26 oli miestä ja 5 naista. Haastateltavat olivat 19–54-vuotiaita, eikä palkkatyöntekijöiden ja itsensä työllistäjien ikäjakaumissa ollut eroa.
Ruokajakelun toimijoille tehtyjen haastattelujen laadullinen analyysi osoittaa, että työsuojelulla, lakisääteisellä tapaturmavakuutuksella, sairauslomaoikeudella ja työeläkkeellä on merkitystä. Tutkijat muistuttavat, ettei näiden asioiden laaja-alainen laiminlyönti erityisesti maahanmuuttajien kohdalla sovi suomalaiseen tasa-arvoon ja sivistysperinteeseen. Ruokaläheteillä fyysiset ja psyko-sosiaaliset riskit nakertavat työhyvinvointia, mutta eniten turvattomuutta aiheuttaa Suomessa työn tekemiseen liitettyjen turvamekanismien ulkopuolelle joutuminen.
Perkiö, Mikko; Mbare, Benta; Svynarenko, Arseniy; Kokkinen, Lauri; Koivusalo, Meri (2023). Occupational Safety and Health Risks amongst Food Delivery Workers.
Work Research Centre. Tampere University.
Yhteyshenkilö:
Mikko Perkiö
mikko.perkio@tuni.fi
050 318 6183
Kuva: Petra Heikkilä
Download policy brief as PDF file
by Mikko Perkiö, Arseniy Svynarenko, and Meri Koivusalo
This policy brief asks what kind of differences exist between different types of employment in Finland in terms of earnings-related social insurance payments. In 2020, the number of employed people in Finland was 2,528,000. This consisted of 2,189,000 employees and 340,000 self-employed persons and unpaid family workers (Statistics Finland 2021). Among employees, temporary contracts are more widespread in Finland than in OECD counties generally, but the prevalence of part-time work in Finland is equal to the OECD average (OECD 2019, 58–59). More than 100,000 persons engaged in paid work with a zero-hours contract (Pärnänen 2019). Additionally, the number of self-employed entrepreneurs grew 1.5 fold between the turn of the millennium and 2018, when it reached 183,000 (Sutela & Pärnänen 2018). Those self-employed entrepreneurs who hold YEL-insurance (see below) have access to broader social protection compared to the rest of the self-employed.
The increase in platform-mediated work partly accounts for the increase in self-employment, particularly as platform work has spread to more traditional areas of work (Mattila 2020). Pesole et al. (2018, 18) provided a mid-range estimate among the studies assessing the prevalence of platform-mediated work, which found that 3.3% of adults in Finland had earned at least one fourth of their income through platforms. The current estimates are likely to be underestimated due to the fast growth of the platform work sector and the high share of migrant workers. It is also noteworthy that a quarter of self-employed entrepreneurs were in the lowest income decile (annual income below €10,000), while only 8% of employees fell within this decile (Sutela & Pärnänen 2018, 62; Statistics Finland 2016).
Self-employed persons are insured under the Self-Employed Persons’ Pensions Act (YEL), which affects not only pensions but also other social security benefits (Finnish Centre for Pensions 2021). Entrepreneurial activities must be insured if the work input of the self-employed person (aged 18–67 and resident in Finland) is valued at more than €8,064 per year and their work as an entrepreneur continues for at least four consecutive months (Ilmarinen 2021). The available tax data shows that about 200,000 self-employed workers are not covered by the YEL insurance, as they do not meet the above criteria. Some of them are part-time or full-time employed and may have access to employment related insurance. It has been estimated that only 10,000 of non-YEL insured self-employed have no other earned income (MSAH 2019: 23, 56-57).
Earnings-related social insurance plays a significant role in Finland’s social security system (Kela 2021). In the case of employment, both the employer and the employee pay contributions to the various schemes. The government contributes varying shares of the cost depending on the scheme. Among the schemes, insurance against occupational accidents and occupational disease is solely funded by the employer, not by the employee.
The following table presents the main forms of work-related social insurance and the contribution costs for employers, employees, and self-employed entrepreneurs. The purpose of the table is to facilitate cost comparisons of social security contributions between classifications of worker status. The classification of platform-mediated work has been contested across the EU. An estimate of employer costs in Finland for a food delivery worker who is defined as an employee is about 34.4 % of salary costs added to the salary, applying 1.9% for unemployment insurance (the rate for a large company) and assuming that the person is in the highest category of risk (premium 5%, TVK 2021) for occupational accidents and occupational diseases insurance (which is likely for food delivery work) and that holiday pay is included at the lower 9% level. The social security payment for the employee (aged 17–52) is 10.6%, but the employer pays the employee holiday benefits to the value of 9% of the employee’s salary. The platform company can save this 34.4% on wages if the social insurance costs are shifted to the contractor or self-employed person. We can use this to estimate how much of the costs could be shifted. If a delivery worker would earn about €18,000 per year after their work-related expenses but before personal taxes, the savings for the platform company would be more than €6,000 per worker. Correspondingly, this shift places an extra burden on the self-employed person compared to the cost burden if he or she were an employee.
A self-employed person would pay 35% social insurance costs without holiday pay. Adding the minimal value of an annual holiday (9%), a self-employed entrepreneur would pay 44%. This can be compared with an employee’s burden of 10.6% of the costs, which, if we deduct his or her gains of 9% holiday benefits, falls to a total share of pay of 1.6% for similar income-related social security. Correspondingly, a self-employed entrepreneur would need to spend around 40% of their wage to reach the same level of social security as a salaried worker. This analysis focuses on the big picture, without examining the details of the schemes. However, it should be noted that a new entrepreneur receives a discount of 22% for his or her pension expenses for 48 months, and all entrepreneur’s pension payments are tax deductible (Uusyrityskeskus 2021). An employee’s pension payments are also tax deductible. This is more relevant for those earning higher incomes and paying higher taxes. Furthermore, in Finland, health insurance under social insurance covers a sickness allowance for lost income for a maximum number of 300 days as result of illness but does not cover the cost of health care.
This analysis shows that employment status has a significant impact on earnings-related social security payments in Finland.
Table: Earnings-related social insurance payments in Finland. Click the table to enlarge (opens in a new tab).
We thank Elina Holmas, at Finnish Workers’ Compensation Center, for comments on the draft.
Table sources
Columns 2-5 (marked grey) source: Ilmarinen (2021) Employment Insurance Company. https://www.ilmarinen.fi/en/self-employed/yel-insurance/yel-income/
Columns 6-8 on contributions: Ministry for Health and Social Affairs (2021), unless other source is specified https://stm.fi/en/social-insurance-contribution
Other sources and references
Annual Holidays Act 162/2005 https://www.finlex.fi/fi/laki/kaannokset/2005/en20050162
Finnish Centre for Pensions (2021). Statutory social insurance contributions in Finland in 2021. https://www.etk.fi/en/
FIWH ( 2021) Finnish Institute for Health and Welfare. Use and costs of family-related leaves (in Finnish) https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-tila/perheet-ja-vanhemmuus/perhevapaiden-kaytto-ja-kustannukset
FWCC (2021) Finnish Workers’ Compensation Center. https://www.tvk.fi/en/insurance/taking-out-an-insurance-policy/premium-base/ AND https://www.tvk.fi/vakuuttaminen/vakuutuksen-ottaminen/vakuutusmaksut/
IF (2021) Examples of accident and injury insurance cost. (In Finnish) (Tapaturmavakuutuksen hintaesimerkit) https://www.if.fi/yritysasiakkaat/vakuutukset/yrittajan-vakuutukset/yrittajaksi/yritysvakuutusten-hintaesimerkkeja (If is a private insurance company)
Kela (2021) The Social Insurance Institution of Finland. Social Security in Finland. https://www.kela.fi/web/en/social-security-in-finland
Mattila, M. (2020). Platform Workers’ Rights in Finland: Good Intentions, Too Little Progress. Mutual Learning Programme, DG Employment, Social Affairs and Inclusion. Peer Review on Platform Work-Finland. European Commission, Brussels. Pdf available at https://ec.europa.eu
MSAH (2019) Yrittäjän työeläketurvan kehittäminen. Ministry of Social Affairs and Health. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:23 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4054-3
OECD (2019), OECD Employment Outlook 2019: The Future of Work, OECD Publishing, Paris. https://doi.org/10.1787/9ee00155-en
Pesole, A., Urzí Brancati, M.C., Fernández-Macías, E., Biagi, F., & González Vázquez, I. (2018). Platform Workers in Europe Evidence from the COLLEEM Survey, EUR 29275 EN, Publications Office of the European Union, Luxembourg. ISBN 978-92-79-87996-8, doi:10.2760/742789, JRC112157. https://publications.jrc.ec.europa.eu/repository/bitstream/JRC112157/jrc112157_pubsy_platform_workers_in_europe_science_for_policy.pdf
Pärnänen, A. (2019) Nollatuntisopimuksella työskentelee hyvin sekalaista sakkia. 3.6.2019. https://www.stat.fi/tietotrendit/blogit/2019/nollatuntisopimuksella-tyoskentelee-hyvin-sekalaista-sakkia-1/
Statistics Finland (2016) Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjaon kokonaistilasto [verkkojulkaisu].ISSN=1797-3279. Tuloerot 2016, 2. Tulokehitys tulokymmenyksittäin http://www.stat.fi/til/tjkt/2016/01/tjkt_2016_01_2017-12-20_kat_002_fi.html
Statistics Finland (2021). Labour market. https://www.tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_tyoelama_en.html
Sutela, H. & Pärnänen, A. (2018). Yrittäjät Suomessa 2017. Helsinki: Tilastokeskus. Pdf available http://tilastokeskus.fi/ajk/julkistamiskalenteri/kuvailusivu_fi.html?ID=21465
TVK (2021) Keskimääräiset vakuutusmaksut vuonna 2021. https://www.tvk.fi/uutiset-ja-blogit/uutiset/2021/keskimaaraiset-vakuutusmaksut-vuonna-2021/
Uusyrityskeskus (2021) Guide – Becoming an Entrepreneur in Finland. Let’s Make Your Business Succeed. Available at https://uusyrityskeskus.fi/wp-content/uploads/2021/02/Perustamisopas_2021_EN.pdf
Authors
Mikko Perkiö, Dr., senior researcher, Faculty of Social Sciences, University of Tampere, mikko.perkio@tuni.fi
Arseniy Svynarenko, Dr., senior researcher, Faculty of Social Sciences, University of Tampere, arseniy.svynarenko@tuni.fi
Meri Koivusalo, Professor of Global Health and Development, Faculty of Social Sciences, University of Tampere, meri.koivusalo@tuni.fi
Research project Uberisation Influencing Working Conditions: Rights, Regulation and Redistribution in Helsinki, St Petersburg and London (RRR Uber) is lead by Prof. Meri Koivusalo at the University of Tampere and it is funded by the Academy of Finland, 2019-2021. Website https://www.platformeconomy.fi/
09.09.2021
Helsingin Sanomat, 20.08.2021 https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008133603.html
(alkuperäinen teksti)
Niin kutsutun työn kolmannen kategorian mahdollistaminen voisi kannustaa yrityksiä ulkoistamiseen ja vastuun siirtämiseen työnsuorittajille.
Alustatyön pelisäännöt vaativat uudistamista. Alustavälitteiseen työhön liittyvät oikeudet ja työnsuorittajien sosiaaliturva ovat puutteellisia. Euroopan unionissa on käynnissä useita merkittäviä alustatyötä, kilpailua, digitalisaatiota ja sosiaalisia oikeuksia koskevia esityksiä. Suomessa työneuvosto on ottanut kantaa alustatyön tekijöiden asemaan, samoin Eläketurvakeskus ja Tapaturmavakuutuskeskus.
EU-tasolla uudistusten olisi mahdollista parantaa alustatyötä tekevien ja yksinyrittäjien sosiaaliturvaa, mutta useiden uusien avausten seurauksena voi olla myös työelämän ehtojen heikentyminen. Näin voi käydä, jos alustatyöhön luodaan yrittäjän ja palkansaajan väliin niin sanottu työn tekemisen kolmas kategoria. Tämä sijoittaisi työnsuorittajan palkkatyön ja yrittäjyyden väliin. Tutkimukseemme haastattelemamme asiantuntijat niin EU:ssa kuin Suomessa suhtautuvat kolmanteen kategoriaan kriittisesti.
Sosiaaliturvan uudistamisen ohella asiaa käsitellään Euroopan komissiossa kilpailun ja sisämarkkinoiden alalla. Kolmas kategoria ei lisäisi ennustettavuutta, mutta toisi kaksi uutta rajapintaa työsuhteen harmaan alueen määrittelyyn.
Kolmannen kategorian työhön voisi liittyä erillinen kevyempi sosiaaliturva, joka siirtäisi vastuuta heikommassa asemassa oleville työnsuorittajille ja vapaaehtoisten toimien varaan.
Kolmannen kategorian työn ja ”kevyen sosiaaliturvan” yhdistelmä voisi kannustaa työnantajia ulkoistamiseen ja velvoitteiden siirtoon työnantajilta työnsuorittajille. Näin tapahtuu myös alustatyön nykyisissä kiistellyissä yhteistyökumppanuuksissa, joissa työnsuorittaja on tosiasiassa yrittäjä.
Alustatyöhön liittyy uhka kahden kerroksen työmarkkinoista. Maahanmuuttajat ja nuoret tekevät näkyvintä alustatyötä ruokalähetteinä ja kuljetuspalveluissa. Heidän työllistymistään pidetään alustatyön keskeisenä hyötynä, mutta heillä ei aina ole tietoa tai kokemusta työntekijälle kuuluvasta suojelusta. Sen sijaan, yrittäjien vakuutuksiin liittyvä vapaaehtoisuus johtaa usein alivakuuttamiseen.
Alustatyötä tekevien määrää pidetään Suomessa toistaiseksi vähäisenä. Pandemian aikana työt ja palvelut ovat kuitenkin siirtyneet yhä useammin verkkoon. Alustatalouden ja sen työelämän ehtojen määrittelyssä päätetään niistä puitteista, joissa yhä kansainvälisemmät alustayhtiöt kehittävät toimintaansa ja hakevat ratkaisuja ennen kaikkea EU-tasolta. Alustayhtiöiden mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa päätöksentekoon ovat merkittävästi paremmat kuin työnsuorittajilla. Vaarana on, että yhtiöt pääsevät kuin kettu kanatarhassa määrittämään alustatyön sääntelyn keskeisiä keinoja, lähtökohtia ja tavoitteita.
Alustatyössä yksinyrittäjän tai työnsuorittajan ja alustayhtiön tai työnantajan välillä on merkittävä tiedon ja vallan epäsuhta. Työnsuorittaja allekirjoittaa alustayhtiön vakiosopimuksen. Alustayhtiö hallinnoi työtä algoritmilla, jonka toimintaperiaatteen vähäinen läpinäkyvyys ja ymmärrettävyys ovat nostaneet kritiikkiä samoin kuin alustojen tiedonkeruu ja yksityisyys.
Nykyinen käytäntö luo työtä tarjoaville alustayhtiölle mahdollisuuden profiloitua välittäjinä toimiviksi alustayhtiöksi ilman työnantajavelvoitteita. Tällöin vastuu, riski ja kustannukset siirtyvät alustatalouden heikommalle osapuolelle eli työnsuorittajalle. Osa alustatalouden toimijoista on halunnut myös lisätä yhteistyötä yksityisten vakuutustuottajien kanssa tavalla, joka voi rapauttaa työeläkejärjestelmän perustaa sekä lakisääteisten vakuutusten merkitystä tilanteessa, jossa alivakuuttaminen on jo nyt yleistä.
Suomen sosiaaliturvaa uudistava komitea haluaa edistää yksilökohtaisuutta ja kannustavuutta sekä selkiyttää sosiaaliturvaa. Tulisi kuitenkin varmistaa, ettei EU:ssa vireillä olevien uudistusten kautta mahdollisteta vahvemmin riskin siirtoa työnantajilta työnsuorittajille ja avata kannustimia ulkoistamiselle. Työelämän ehtojen reiluuden on oltava tärkeä tavoite paitsi kansallisella tasolla ja osana EU:n sosiaalipolitiikkaa, myös suhteessa EU:n sisämarkkinoihin ja kilpailupolitiikkaan.
Mikko Perkiö ja Meri Koivusalo
Perkiö on yliopistotutkija ja Koivusalo on professori Tampereen yliopistossa.
Kuva: Arseniy Svynarenko
Asema-aukion taksijonoon kannattaisi ottaa mallia Helsinki-Vantaan lentoasemalta.
Taksialan uudistuksessa alalle on tullut paljon uusia toimijoita. Ohentunut sääntely ja raivoisa kilpailu asiakkaista aiheuttavat levottomuutta, samalla kun korona on vähentänyt kyytejä.
Taksilain uudistuksessa tavoitteena oli lisätä asiakkaan valinnanvapautta. Nykyisin eroja onkin niin tilaustavoissa, hinnoissa kuin tunnettuudessakin.
Moni kokee turvattomuutta ottaessaan taksia Helsingin Asema-aukion taksitolpalta. Siellä on haastavaa sovittaa kaksi periaatetta yhteen: jonotus ja asiakkaan valinnanvapaus. Jonossa eteenpäin pääsy parantaa taksinkuljettajan mahdollisuuksia saada asiakas, koska osa asiakkaissa ottaa jonossa ensimmäisen.
Mutta osa asiakkaista valitsee taksin esimerkiksi firman tunnettuuden, hinnan, auton tai kuljettajan perusteella tolppajonosta taaempaa. Myös tälle asiakkaalle ja autolle on taattava esteetön ja asianmukainen reitti kohti määränpäätä.
Helsinki-Vantaan lentoasemalla onnistuttiin luomaan asialliset puitteet taksien valinnanvapaudelle usean jonon menetelmällä. Myös Tampereen rautatieasemalla taksin valinta sujuu.
Miten varmistaa sivistysvaltion pääkaupungin ytimeen asialliset menettelytavat kuljetuspalveluun? Moninaistunut ja jännitteinen taksiala ei näytä pystyvän itsesäätelyn keinoin varmistamaan turvallista valinnanvapautta, siksi viranomaisten olisi tarpeellista tukea tilannetta Helsingin rautatieasemalla. Selkeät käytännöt ja hyvät tavat voivat myös vähentää rasismia. Turvallinen taksinkäyttö on koko alan etu.
Kun taksialalla on yhdestä pakosta päästy, ei alalle kannata päästää syntymään uusia pakkoja ja blokkeja. Jonojen käsirysyn sijaan hinnoittelu tarjoaa mahdollisuuden reiluun kilpailuun. Kaupunkien taksinkäytöllä on kasvun varaa, kunhan arkitaksista tehdään riittävän edullinen.
Mikko Perkiö
Arseniy Svynarenko
taksialan tutkijoita, Tampereen yliopiston RRR-Uber-tutkimusryhmä
Tampereella alkaneen tutkimuksen mukaan uberisaatio on tervehdyttänyt taksialaa Venäjällä. Se voi kirkastaa myös Suomen taksiuudistuksen puutteita.
Uber-kuljetuspalvelun on odotettu mullistavan taksimarkkinat, mutta sen todelliset vaikutukset ovat vahvasti sidoksissa toimintaympäristöön. Yleisin seuraus tuntuu olevan työnantajavelvollisuuksien välttely, jota näkyy selvimmin Yhdysvalloissa.
Uber on Yhdysvalloissa vuonna 2009 perustettu yritys, jonka idea kännykkäsovellukseen perustuvasta kuljetustilauspalvelusta on levinnyt ympäri maailman. Uberisaato katsotaan osaksi alustataloutta samaan tapaan kuin vuokra-asuntoja tarjoava Airbnb.
Venäjällä uberisaatio on lisännyt taksien käyttöä ja tervehdyttänyt harmaata taloutta. Suomessa taas Uber-kyydit voivat mahdollisesti paikata Sipilän hallituksen epäonnistuneen taksiuudistuksen puutteita.
Tampereen yliopistossa käynnistyi tutkimus uberisaation vaikutuksista kansalliseen säätelyyn Suomessa, Venäjällä ja Britanniassa. Tutkimuskohteina ovat Helsinki, Lontoo ja Pietari.
Tutkimusta johtava professori Meri Koivusalo epäilee, että Uberin kaltaisessa alustataloudessa nähdään helposti katteetonta gloriaa, vaikka kyse voikin olla tavanomaisesta yritystoiminnasta.
– Jos alustataloudessa ei olekaan mitään uutta ja ihmeellistä, niin sittenhän sitä voidaan säädellä kuten muutakin toimintaa eikä se murra hyvinvointivaltiota niin paljon kuin annetaan ymmärtää, Koivusalo sanoo.
Suomessa Uber-taksipalvelulle tuli ylimääräistä tilausta Juha Sipilän hallituksen epäonnistuneesta taksiuudistuksesta, joka nosti hintoja ja romahdutti taksipalvelut etenkin maaseudulta.
– Taksiuudistus työntää ihmisiä Uberin asiakkaiksi, koska se on ennustettava eikä sen kanssa tarvitse käydä erikseen hintaneuvotteluja, Meri Koivusalo sanoo.
Hankkeen tutkija Mikko Perkiö huomauttaa, että Suomessa otettiin taksiuudistuksessa askel taaksepäin. Nyt ihmisten ajatellaan kilpailuttavan ja tinkivän hinnasta tilanteessa, jossa he haluavat vain varman ja luotettavan kyydin määränpäähän.
Suomessa päättäjät uskoivat ministeri Anne Bernerin johdolla sokeasti siihen, että markkinoiden vapauttaminen tuo kaikille hyvää. Hintojen luvattiin laskevan ja palveluiden parantuvan. Kävikin päinvastoin, kun hinnat nousivat ja taksien saatavuus heikkeni.
– Suomessa mentiin samaan suuntaan kuin Ruotsin taksiuudistuksessa. Samat virheet ja samat hankaluudet. Tämä tekee tilaa ennustettavalle Uberille, mutta toivottavasti ei työolojen kannalta liian halvalle, Perkiö toivoo.
Venäjällä uberisaatio on lisännyt taksien dokumentoitua käyttöä ja vähentänyt harmaata taloutta. Maan tavan mukaan kuka hyvänsä autonomistaja on saattanut Venäjällä tarjota taksikyydin ihmiselle, joka pyytää kyytiä käsi pystyssä kadun kulmassa.
Mikko Perkiö tulkitsee venäläistä selvitystä, jonka tilaston mukaan taksikyytien määrä kasvoi räjähdysmäisesti Moskovassa 2010-luvulla. Kun vuonna 2010 kaupungissa ajettiin 50 000 matkaa, niin vuonna 2017 kyytien määrä oli jo reilut 700 000. Kasvu johtuu suurelta osin kännykkä-applikaatioihin pohjautuvien matkojen lisääntymisestä.
Toisen venäläistutkimuksen mukaan 90 prosenttia Venäjän suurkaupunkien Uber-kuljettajista oli tyytyväisiä, vaikka 40 prosenttia heistä miettikin työn vaihtamista. Kaksi kolmannesta kuljettajista oli ollut työttömänä ennen työn alkamista.
– Vuonna 2018 venäläiseen IT-jätti Yandexiin sulautunut Uber ja muut auton paikannukseen nojaavat yritykset ovat lisänneet turvallisuutta ja ennustettavuutta. Nyt tietää, kuka ajaa, mistä, minne ja millä hinnalla. Uber näyttää olleen aika osuva vastaus harmaiden taksimarkkinoiden kaupunkeihin, Perkiö sanoo.
Yhdysvalloissa Uber on osoittautunut keinoksi väistellä työnantajavelvollisuuksia, koska siellä terveydenhuolto ja sosiaalikulut kuuluvat työnantajan hoidettaviksi. Monissa Euroopassa maissa taas muutokset eivät ole niin dramaattisia, koska sosiaaliturva ja terveydenhuolto eivät tunnu yhtä raskaasti työnantajan menoissa.
Euroopassa Uberia on vastustettu äänekkäästi, vaikka vaikutukset työoloihin ovat Yhdysvalloissa olleet Eurooppaa negatiivisempia. Tutkijat arvioivat syyksi myös sitä, että Euroopassa ammattiyhdistysliike on järjestäytyneempi kuin Yhdysvalloissa.
Jyväskylän yliopistossa kolme vuotta sitten tehdyn tutkimuksen mukaan uberisaatio on maailmanlaajuisesti pudottanut hintoja, lisännyt kysyntää ja nostanut bruttokansantuotetta. Tampereen yliopistossa tehtävä tutkimus keskittyy kuljettajien työoloihin.
– Oma näkökulmamme on olla avoin sekä uberisaation kriittisille että sen positiivisille vaikutuksille, Meri Koivusalo kiteyttää.
Uber tarkoittaa perusmuodossaan vain applikaatiota, tietoteknistä alustaa, jota voidaan käyttää myös säätelyn velvoitteisiin. Koivusalo huomauttaa, ettei tämä toiminta ole irrallaan reaalitodellisuudesta.
– Olennainen kysymys on siinä, onko sääntelylle liikkumavaraa vai joudutaanko ottamaan annettuna kansainvälisiä toimintatapoja. Vai onko niin, että kansainväliset toimijat joutuisivat sovittautumaan lainsäädäntöön ja niihin velvoitteisiin, joita kansallisella tasolla on asetettu?
Uber on osa alusta- tai jakamistalouden toimintamallia, joka ulottuu laajalle alueelle vuokramarkkinoista erilaisiin lähettipalveluihin saakka.
– Sama ajatustapaa näkyy myös sosiaali- ja terveydenhuollossa. Visioidaan, että sairaaloita ja yliopistojakin voitaisiin kehittää alustatalouden pohjalta, Meri Koivusalo kertoo.
Hän epäilee, että alustatalous ei ole yhtä väistämätön uhka hyvinvointivaltion perustalle kuin mitä usein väitetään.
– Ei ole lähtökohtaisia syitä, miksi alustatalouden ilmiöitä ei voitaisi säädellä kuten muutakin taloudellista toimintaa. Poliittinen valinta on tietenkin se, halutaanko edes yrittää.
Mikko Perkiö rinnastaa Uber-kuljettajat freelancereihin ja muihin itsensä työllistäjiin, joilla on yleensä kokoaikaisia palkkatyöläisiä huonompi sosiaaliturva. EU-tasolla näitä itsensä työllistäjiä on noin 15 prosenttia koko työvoimasta. Britanniassa alle 30-vuotiaista kolmannes työskentelee keikkataloudessa. Alustatalous pitää sisällään Uberin lisäksi suuren joukon muidenkin alojen työntekijöitä kuten ruokalähettejä, joilla toimeentulo on kovan työn takana.
Alustatalous on laaja ja monimuotoinen ilmiö, jonka kaikki ongelmat eivät kytkeydy sosiaaliturvaan ja hauraisiin työoloihin. Perkiö huomauttaa, että asunnonvuokraukseen liittyvä Airbnb on omistavan keskiluokan toimintaa. Se on herättänyt vastustusta monissa eurooppalaisissa kaupungeissa sen vuoksi, että se on syönyt hotellimarkkinoita ja nostanut vuokratasoa. Työoloihin sen ei tiedetä liittyneen.
Meri Koivusalo on jo ennen tutkimuksen aloitusta seurannut eurooppalaisten kaupunkien ja Euroopan unionin välistä liikkumavaran määrittelyä, joka korostuu alustatalouden sääntelyssä.
– Olennaista on ehkä se, millä hallinnan tasolla sääntelyä voidaan toteuttaa. Isojen firmojen kanssa suurimmat väännöt voidaan joutua käymään EU-tasolla, mikä voi osoittautua Euroopan unionin kannalta haastavaksi.
Koivusalon mukaan alustatalous tuo uudenlaisia haasteita mutta myös uudenlaisia mahdollisuuksia sääntelylle.
– Alustatalouden yhtiöitä säädellään tulevaisuudessa ehkä eri tavalla ja eri lähtökohdista. Nämä firmat voivat pyrkiä luomaan vaikutelman, että meitä ei voi velvoittaa mihinkään, koska me emme ole työnantajia. Se voi olla tietoista politiikkaa.
Koivusalon johtama tutkimushanke uberisaation vaikutuksista työoloihin sai keväällä Suomen Akatemian rahoituksen kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnalta. Tutkimushanke kestää vuoden 2021 loppuun saakka. Hankkeen Pietari-osuudesta vastaa tutkija Arseniy Svynarenko.
Teksti: Heikki Laurinolli
Lähde https://www.tuni.fi/fi/ajankohtaista/uberisaatiosta-keino-valtella-tyonantajavelvoitteita