Helsingin Sanomat, 20.08.2021 https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008133603.html
(alkuperäinen teksti)
Niin kutsutun työn kolmannen kategorian mahdollistaminen voisi kannustaa yrityksiä ulkoistamiseen ja vastuun siirtämiseen työnsuorittajille.
Alustatyön pelisäännöt vaativat uudistamista. Alustavälitteiseen työhön liittyvät oikeudet ja työnsuorittajien sosiaaliturva ovat puutteellisia. Euroopan unionissa on käynnissä useita merkittäviä alustatyötä, kilpailua, digitalisaatiota ja sosiaalisia oikeuksia koskevia esityksiä. Suomessa työneuvosto on ottanut kantaa alustatyön tekijöiden asemaan, samoin Eläketurvakeskus ja Tapaturmavakuutuskeskus.
EU-tasolla uudistusten olisi mahdollista parantaa alustatyötä tekevien ja yksinyrittäjien sosiaaliturvaa, mutta useiden uusien avausten seurauksena voi olla myös työelämän ehtojen heikentyminen. Näin voi käydä, jos alustatyöhön luodaan yrittäjän ja palkansaajan väliin niin sanottu työn tekemisen kolmas kategoria. Tämä sijoittaisi työnsuorittajan palkkatyön ja yrittäjyyden väliin. Tutkimukseemme haastattelemamme asiantuntijat niin EU:ssa kuin Suomessa suhtautuvat kolmanteen kategoriaan kriittisesti.
Sosiaaliturvan uudistamisen ohella asiaa käsitellään Euroopan komissiossa kilpailun ja sisämarkkinoiden alalla. Kolmas kategoria ei lisäisi ennustettavuutta, mutta toisi kaksi uutta rajapintaa työsuhteen harmaan alueen määrittelyyn.
Kolmannen kategorian työhön voisi liittyä erillinen kevyempi sosiaaliturva, joka siirtäisi vastuuta heikommassa asemassa oleville työnsuorittajille ja vapaaehtoisten toimien varaan.
Kolmannen kategorian työn ja ”kevyen sosiaaliturvan” yhdistelmä voisi kannustaa työnantajia ulkoistamiseen ja velvoitteiden siirtoon työnantajilta työnsuorittajille. Näin tapahtuu myös alustatyön nykyisissä kiistellyissä yhteistyökumppanuuksissa, joissa työnsuorittaja on tosiasiassa yrittäjä.
Alustatyöhön liittyy uhka kahden kerroksen työmarkkinoista. Maahanmuuttajat ja nuoret tekevät näkyvintä alustatyötä ruokalähetteinä ja kuljetuspalveluissa. Heidän työllistymistään pidetään alustatyön keskeisenä hyötynä, mutta heillä ei aina ole tietoa tai kokemusta työntekijälle kuuluvasta suojelusta. Sen sijaan, yrittäjien vakuutuksiin liittyvä vapaaehtoisuus johtaa usein alivakuuttamiseen.
Alustatyötä tekevien määrää pidetään Suomessa toistaiseksi vähäisenä. Pandemian aikana työt ja palvelut ovat kuitenkin siirtyneet yhä useammin verkkoon. Alustatalouden ja sen työelämän ehtojen määrittelyssä päätetään niistä puitteista, joissa yhä kansainvälisemmät alustayhtiöt kehittävät toimintaansa ja hakevat ratkaisuja ennen kaikkea EU-tasolta. Alustayhtiöiden mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa päätöksentekoon ovat merkittävästi paremmat kuin työnsuorittajilla. Vaarana on, että yhtiöt pääsevät kuin kettu kanatarhassa määrittämään alustatyön sääntelyn keskeisiä keinoja, lähtökohtia ja tavoitteita.
Alustatyössä yksinyrittäjän tai työnsuorittajan ja alustayhtiön tai työnantajan välillä on merkittävä tiedon ja vallan epäsuhta. Työnsuorittaja allekirjoittaa alustayhtiön vakiosopimuksen. Alustayhtiö hallinnoi työtä algoritmilla, jonka toimintaperiaatteen vähäinen läpinäkyvyys ja ymmärrettävyys ovat nostaneet kritiikkiä samoin kuin alustojen tiedonkeruu ja yksityisyys.
Nykyinen käytäntö luo työtä tarjoaville alustayhtiölle mahdollisuuden profiloitua välittäjinä toimiviksi alustayhtiöksi ilman työnantajavelvoitteita. Tällöin vastuu, riski ja kustannukset siirtyvät alustatalouden heikommalle osapuolelle eli työnsuorittajalle. Osa alustatalouden toimijoista on halunnut myös lisätä yhteistyötä yksityisten vakuutustuottajien kanssa tavalla, joka voi rapauttaa työeläkejärjestelmän perustaa sekä lakisääteisten vakuutusten merkitystä tilanteessa, jossa alivakuuttaminen on jo nyt yleistä.
Suomen sosiaaliturvaa uudistava komitea haluaa edistää yksilökohtaisuutta ja kannustavuutta sekä selkiyttää sosiaaliturvaa. Tulisi kuitenkin varmistaa, ettei EU:ssa vireillä olevien uudistusten kautta mahdollisteta vahvemmin riskin siirtoa työnantajilta työnsuorittajille ja avata kannustimia ulkoistamiselle. Työelämän ehtojen reiluuden on oltava tärkeä tavoite paitsi kansallisella tasolla ja osana EU:n sosiaalipolitiikkaa, myös suhteessa EU:n sisämarkkinoihin ja kilpailupolitiikkaan.
Mikko Perkiö ja Meri Koivusalo
Perkiö on yliopistotutkija ja Koivusalo on professori Tampereen yliopistossa.
Kuva: Arseniy Svynarenko